Monen museoarkkitehdin mukaan tämä päärakennus on noin vuodelta 1895. Ostimme tämän "vuodelta 1910" ja moni paikallinen muistelee, että runko olisi siirretty Karjalasta noihin aikoihin. Monet rakennusosat viittaavat vielä pidemmäs, aikansa kierrätystä.
Mutta Laakspohjan kartano on tämän talon tähän tuonut. Itse Hjalmar Linder?
Ulkorakennus on - verotietojen mukaan - vuodelta 1938. (Silloisen omistajan tytär oli pitkään kunnan verotarkastaja, joten luotan hänen sanaansa... :-D)
Mutta tuo ulkorakennus: saunoineen, kattoineen, suorine linjoineen. Se on tehty hienosti. 30-luvun laman lopuilla, sodan kynnyksellä. Epävarmuudessa.
Huippumateriaaleista, tarkoilla mitoilla, tiukoilla laskelmilla.
Perinnetietoista puufunkista. Ammattitaidolla.
lauantai 11. elokuuta 2012
perjantai 10. elokuuta 2012
Lähimetsä
Kesä kutsui metsään, vaikka jalat jo panivat vastaan, pitkän rakennuspäivän jälkeen. Päätettiin mennä marjaan ja sieneen, ihan lähimetsään.
Niinpä marjametsässä käynti tuotti, paitsi parii litraa mustikoita ämpäriin ja vadelmia vatsaan; kantarelleja, suppilovahveroita ja palterohaperoita.
Ja sienimetsässä käynti tuotti, paitsi palterohaperoita, upean pienen pinofiluksen, vaaleita orakkaita, kantarelleja ja pikkurouskuja; pari litraa mustikoita ämpäriin.
Ja mieli unohti ajan.
Niinpä marjametsässä käynti tuotti, paitsi parii litraa mustikoita ämpäriin ja vadelmia vatsaan; kantarelleja, suppilovahveroita ja palterohaperoita.
Ja mieli unohti ajan.
torstai 9. elokuuta 2012
Pieni työ
Siihen tarvittiin kaksi talttaa (joista vain toista tarvittiin), nuija ja ruuvinväännin.
Mutta kaksi ja puoli vuotta siihen meni. Pihasaunan ovi lonksui avonaisena tuulessa, vain minä sain sen nostettuatyönnettyä lukkoon. Mutta välissä oli 50 x 1,5 metriä lunta. Siellä lonksui, kunnes juuttui kinokseen. Ja lumet ryöppysivät saunaan. Miksi tuokin oli jonkun pitänyt avata.
Tätä jatkui monta päivää ja monta yötä, monta kuukautta ja kaksi ja puoli vuotta. Siellä lonksui, jos minä en nostanuttyöntänyt kiinni.
Tänään paistoi aurinko ovelle, olin siivonnut autotallin työkaluosaston ja kukaan ei ollut sotkenut sitä. Otin kaksi talttaa (toisen varmuuden vuoksi), nuijan ja ruuvinvääntimen. Aikaa kului 5 minuuttia koko säätämiseen.
Ja nyt kieli loksahtaa koloonsa kevyellä työnnöllä. Näin helppoa on elämä.
Mutta kaksi ja puoli vuotta siihen meni. Pihasaunan ovi lonksui avonaisena tuulessa, vain minä sain sen nostettuatyönnettyä lukkoon. Mutta välissä oli 50 x 1,5 metriä lunta. Siellä lonksui, kunnes juuttui kinokseen. Ja lumet ryöppysivät saunaan. Miksi tuokin oli jonkun pitänyt avata.
Tätä jatkui monta päivää ja monta yötä, monta kuukautta ja kaksi ja puoli vuotta. Siellä lonksui, jos minä en nostanuttyöntänyt kiinni.
Tänään paistoi aurinko ovelle, olin siivonnut autotallin työkaluosaston ja kukaan ei ollut sotkenut sitä. Otin kaksi talttaa (toisen varmuuden vuoksi), nuijan ja ruuvinvääntimen. Aikaa kului 5 minuuttia koko säätämiseen.
Ja nyt kieli loksahtaa koloonsa kevyellä työnnöllä. Näin helppoa on elämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)