lauantai 10. maaliskuuta 2012

Onnellinen

Kirjoitan tätä hyvillä mielin. En siis valittaakseni. Tämä väärinkäsitysten estämiseksi.

Alkuiltapäivään mennessä olen ehtinyt käyttää yli kolmeakymmentä eri työkalua, työstää niillä puuta, muovia ja metallia. Olen kiinnittänyt putkea ruuvipenkkiin, puuta höyläpenkkiin. Terää poraan ja terää sahaan. Putkea toiseen ja puuta posliiniin. Eikä ihan valmista ole vieläkään tullut, kun pitää mennä ennen rautakaupan sulkeutumista etsimään 10 mm helmiä, ja jos ei löydy niin sitten helmiliittimiä.

Olen oppinut ihan hirveästi, rautakaupassa en myyjää tarvitse tai sitten osaan pyytää ihan täsmällisillä nimikkeillä, paremmin kuin myyjät usein. Tiedän melkein aina mihin mikäkin nippeli kuuluu tai mitä milläkin vempaimella tai vipstaakilla tehdään. Minua ihan himottaa ajatus tehdä omin käsin seinä: pystyttää runko, levyttää, tiivistää ja ihailla. Turhauttaa, että ei ole enää yhtään kylpyhuonetta kaakeloitavana.

Ainoa mikä joskus tökkii on putket. Ne eivät jousta, niihin ostaa aina väriä osia ja lopulta ne kuitenkin vuotavat. Ja taas kiristellään. Mutta niistä huolimatta:

Olen onnellinen omakotitalon omistaja.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Etäpäivä

Etätyö on kirosana ja monen toive. Mitä sain ja mitä menetin etätyöpäivänä?

- en roikkunut ruuhkissa ja polttanut tyhjiin dieseliä
- netti oli edessä ja sovin, keskustelin ja loin monta uutta asiaa
- join parempaa kahvia kuin töypaikalla
- puhuin ehkä enemmän puhelimessa kuin työpaikalla, oli parempi rauha puhua
- hoidin poikien koulusuhteita ihan livenä
- hoidin poikia ihan livenä
- aiheutin katkeruutta monelle
- en ollut läsnä kahvitauoilla työkavereille
- en jaa samaa orjuutta puolison kanssa
- ....
Mutta suosittelen!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Iltarauha

Kello kohta kymmenen illalla.

Pojat ovat menneet nukkumaan. Ja kissa teeskentelee nukkuvaa. Tähän aikaan vuodesta on tullut jo pimeä, oven voi panna lukkoon, en tarvitse ketään ulkoa sisälle.

Iltarauha on hauras. Sen voi rikkoa väsymys, riita, tekemätön työ. Aikainen aamu, inhottava muisto päivästä. Silti iltarauha on seuraavan päivän edellytys.

Radiosta kuulin että optimisti elää elämään kyllästynyttä jopa 15 vuotta pidempään. Olen aina iltarauhan suhteen optimisti.

Kuinkahan vanhaksi elänkään:) tai sitten en.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Pihalla kasvaa!

Kävelen pihan yli ja näen nousevat parsat. Kymmensenttiset hiukan violetit lipstikan lehdet. Pulleat raparperin möhkäleet. Kasvihuone täyttyy villirucolasta ja kevätesikot kukkivat.

Kävelen sisälle.

Pöydällä on siemenpusseja. Sileälehtistä persiljaa, yrttiselleriä ja mustia ryssiä jo itämässä. Chilit hyvästi taimessa (jestas, pitää kastella heti). Mitähän kukkia? Zinnia kasvoi hyvin viime kesänä. Näen siemenet pitkin pihaa kasvamassa. Pussillinen palsamia.

Luen puurhakirjaa ja vihdoin tajuan kokonaan Asterixin vitsin Ceasarin laakeriseppeleen vaihtumisesta persiljasta tehtyyn seppeleseen. Siihen menikin vaivaiset 42 vuotta.

Joskus uskominen ja toivominen on näkemisen kaltaista.

Palikat ja kuulat

Kuulin radiosta, että nykylapsella on keskimäärin 500 lelua. Mutta minä olen parin kuukauden aikana ostanut 2000 legopalikkaa, 4000 dominopalikkaa ja taas tänään 5000 pientä muovikuulaa. Kaiken jo olevan lisäksi.

Toisaalta pihalle on ilmestynyt hieno juoksuhautojen verkosto, sisälle legoveistoksia ja YouTubeen dominovideoita. Läksyjen teosta en tiedä ja opelle puolustelin Vilmassa sotapelejä.

Poikien kaverit viihtyvät meillä.