Aristoteles ja autotalli

Sain vihdoin syksyllä siivottua autotallin. Ja tämä sanan "siivottua" lempeän ymmärryksen läpi katsottuna. Oikeastaan 70 m2 autallia ei voi saada siivotuksi ankarasti ajateltuna. Jos saisi, olisi eletty ahtaasti, sokeasti ja ilotta. Sain raivattua sieltä remonttia, poikien reaalimaailmaan siirtynyttä RunEscapea, pari parcour rataa, silkkaa roskaa ja kaikkea, joka tulee osoittautumaan tarpeelliseksi heti kohta kun se on kiikutettu kaatopaikalle.

Näen esineessä aina potentian. Tuosta voisi saada jotain, käyttää jossain, antaa jollekin tai vain olla hieno. Se on hiukan hankala asenne, mutta "pojat saavat elää virikkeellisessä ympäristössä". Ja potentia on aina myös muutosta; esineen lopullisemman essentian löytämistä.

Näin teen autallin siivoamisesta älyllisesti haastavaa ja samalla motivoivaa. Aristoteles on seuranani. Ja palkaksi saan auton taas mahtumaan sinne.

Mutta tänään jäätyivät autotallin ovet liian tiukasti kiinni. Sekin on kai käsitteellistettävä. Kohta.