Koottavat - siis ne muovipaloista liimattavat lentokoneet, laivat, tankit, helikopterit - olivat minun lapsuuteni virtuaalitodellisuutta.
Tietoisesti en kirjoittanut että "pienoismallit, lentokoneenpienoismallit..., laivojenpienoismallit...".
Koska ne olivat totta. Siitä lähtien kun niihin oli säästetty rahat. Käyty katsomassa Laurilassa (pienoismallikauppa Porin Itsenäisyydenkadulla) ja lopulta ostettu. Kaupan haju oli myös tärkeä; muovi, liima ja pahvipakkaukset. Ja sitten niitä pakkausten kuvia katseltiin. Elin jokaisen pakkauksen kuvan, haistoin jäisen meren ja savunkatkuisen ilman.
Tuota savunkatkua tuki Korkeajännitys ja Siivet. Elin koottavien kuvista, kootuista malleista ja sarjakuvista. Niistä oli todellisuus koottu.
Oulun Stokka on myynyt viime viikot 50-vuotta vanhojen koottavien replikasarjoja puoleen hintaan.
Niinpä olen yhdessä kuopuksen kanssa voinut pähkäillä saman sotajäänmurtajan kansitykin kiinnitystä ja arvioida kaikkien pienten kansiosien (lapsuudessani mikro-osien, nyttemmin nanopalojen) kiinnitystä.
Seuraavana on vuorossa jenkkiläisen helikopteribussin pienoismalli. Unohdinkin jo ihmetellä miksi sitä ei ole näykynyt. Miksi bussit yhä ajavat pyörillä. Mutta se oli kiva rakentaa.
Sinnikäs on kuopus. Siihen mihin minä pysähdyin hän jatkaa. Siitä mihin minä petyin hän rohkaistuu. Ehkä ME saadaan loppuun se laiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti