torstai 4. lokakuuta 2012

Paikka ja voima

Suomen kauneimmat järvimaiset ruskan kehystäminä vilistävät ympärillä. Annan silmän kiintyä niihin niin paljon kuin tien seuraaminen ajaessa sallii.

Tampere uhkui nuoruutta, yrittämistä ja elinvoimaa. Se ei ole antanut periksi. Ihmiset viihtyivät, ideat syntyivät ja hymyilin.

Kuopiota en ole koskaan ennen nähnyt noin: ylhäältä vesien keskellä tai ehkä niiden takana. Näin Kuopion uusin silmin siltä ohiajotieltä.

Kävin katsomassa Lapinlahden ja sen kirkon; ihan mielijohteesta. Ihmiset ovat ylpeitä kirkoistaan ja syystä. Ajelin ympäri ja katselin, omaksi ilokseni. Jokin sykki hiljaisuuden alla.

Iisalmesta en saa selvää. Olenko jo liian kaukana? Kadut täyttyvät äänekkäistä mopoista, jytkynjytkyn autoista ja humalaisten örveltämisestä (juuri nyt jotain asiaa selvitetään hotellin edessä, karheasti ja kovaa). Olen ollut täällä vasta muutaman tunnin. Mistä täällä ihmiset saavat voimansa? Tuohon odotan vastausta huomiselta.

Itse olen kiinnittynyt useaan maisemaan, muutimme alvariinsa kun olin lapsi. Mutta samalla oppinut näkemään, että erilaisista paikoista voi voimaantua. Herkistyn Porin torin arkkitehtuurille, Nakkilan kirkolle tasaisten peltoaukeiden keskellä, Pyhärannan karuille kallioille, irtolohkareille ja lammasniityille. Punavuoren katujen kaiuille illalla ja Vanhan edustan elämälle.

Ja tietysti oman puutarhan hienolle, kuin gregoriaanisen kirkkolaulun tai teknomusan kaltaiselle hitaalle vuosimuutokselle ja vuosikymmenien kehitykselle. Niitä ei huomaa, mutta ne havaitsee.

Katson ulos pimeään Iisalmeen. Örinä on sammaltunut ja nuoripari kävelee käsi kädessä.


3 kommenttia:

  1. Njaah, olen asunut joskus Iisalmen pitäjän Sonkajärvellä. Paikkaa ei varmaan ole enää olemassa. Kerro jos näet!

    VastaaPoista
  2. Kokeilenko navigaattorilla! Siellä tuskin kukaan örveltää, enää?

    VastaaPoista
  3. Jaa, minä asuin Sukevan vankilan alueella, joten sinne ei ehkä pääse. Eikös ne ole suljettuja paikkoja? Elä yritä siis! Mutta ehkä navigaattorilla voi seikkailla. Asuin siellä vv. 1947-49, isä opetti vankilan setiä.

    VastaaPoista