Ensimmäinen palkkatyöni

Isoisälläni oli kolmiomitta, se oli tehty muutamasta rimasta naulaamalla niin, että alhaalla olevien rimanpäiden etäisyys toisistaan oli tasan metri ja ylhäällä rimat kiinnittyivät toisiinsa kävelykepin korkeudelle.  Tämä härveli otettiin mukaan kävelyille, isoisä arvioitti minulla etäisyyksiä ja sitten ne mitattiin kolmiota vieressä pyörittämällä. Tykistön miehiä kun oli, alkujaan.

Monena vuonna koulun päättyessä keväällä aloitin palkkatyöni. Siitä alkoi melkein katkeamaton työhistoria. Palkka oli äidin ja isän mielestä turmelevan hyvä, toisaalta sain itse päättää työaikani; ei tuon ikäinen kovin pitkää päivää jaksanut. Mutta niillä ansioilla pysyi karkeissa ja koottavissa lentokoneissa ja laivoissa. Ja itse oli tienattua.
- Ensimmäinen verottajalle asti ilmoitettu tuloni on vuodelta 1975. Maksajana Nokian seurakunta ja työnä poikakerhon pitäminen. Niillä rahoilla ostin "kymppivaihteisen Tunsan".

Eilen ja tänään kitkin kasvimaata. Nautin. Jokainen mullan kosketus, tuoksu ja kastemato. Kasvin lehti ja juurenpala. Kytkivät minut elämään. Ja istuttaminen, kylväminen. Uuden odotus. Multaiset kynnenaluset ovat pieni hinta, oikeastaan oikeus. Nyt palkka onkin kipeytyneet lihakset, likaiset kädet.  Mahdollisuus ostaa siemeniä ja taimia. Ja olenhan maanomistaja, maallinen. Plussalle jäädään myös sadossa, niin syötävässä kuin katseltavassakin.

Silloin seitsemänvuotiaana mummi maksoi jokaisesta metristä, jonka jaksoin kasvimaalla kitkeä, kylvää ja harventaa. Ne metrit mitattiin isoisän kolmiomitalla.