täällä taas

Olipa helppoa tämän blogin ylösnousemus, kuin kuolleen hankiinherättäminen, uudestisynnyttäminen. Kun noita vanhempia tekstejäni luin, valtasi ahdistus ja helpotus! Oliko joskus noin ja miten helposti nyt elän. Kun elämän ongelmat ovat nyt vain niin itseaiheutettuja, kuten vaikka kuntosalilla kipeytyneet lihakset, tai paikallaan pököttävät osakekurssit, tai autotalliin palamaan jäänyt valo mutta se onkin ledi eli hitot siitä, tai että ison uudehkon sitikan kaasunestejousitus ei ihan pärjännyt läheisen kauppapuiston niljanteille ja loskalle. Kun saan nukkua aina kun huvittaa. Poikien kanssa vakavasti välillä puhuttaa. Vaimo hiukan surettaa, ei tullut uraa ei millään. Itse katson maailmaa (huomatkaa hieno sana maa ilma) sillä oppineisuuden kritiikillä, ja kiitos Alma Mater Helsingin yliopisto, jonka silloin 19981 - 1995 sain. Kanssasi elän koko elämäni. Nyt siis herskutan herkeästi, yli viisikymmentä mutta roimasti, hetken vielä, alle kuusikymmentä, punttisalilla ja uima-altaalla pärjäävä. Mutta jo kohta myös vanhuuden aavistava. Ja siitäkin nauttiva. Parasta silti elämässä on ollut nähdä poikien kasvavan, kehittyvän, itsenäistyvän, omaa elämää rakentaen. Olen onnellinen ja juuri nyt vapaa huolista!