Pelimeininkiä

Siivoan autotallista oksia, puun kuorta, litteäksi taottuja putkia, kultaspreyllä maalattuja kiviä. Kiroilen hiljaa mielessäni.

Etsin yhdettätoista kertaa vasaroita, moskia ja moukareita. No tietty ne löytyvät kaivaukselta, isolta montulta naapurin ja meidän ulkorakennuksen välistä. Sitä on kaivettu jo seitsemän vuotta. Ja yritän ymmärtää: kaikki tämä on ulos rakennettua verkkopelien synteesiä. Siihen kuuluu myös neliömetrin kaurapelto keskellä polkua, kalkkikiviveistämö kurpitsapenkissä ja varmaan aika paljon sellaista, josta en tiedä.

Kirjastossa (siis se huone jossa on valtaosa kirjoista ja paras kone) mitataan meille tulevan netin kantokykyä. Kasa pikkupoikia tuijottaa ruutuja, joltain koneelta kuuluu hypnoottinen musiikki, välillä kommentoidaan. Ruuduilla liikutaan, havoinnoidaan, keskustellaan. Mukana on kavereita jenkkilästä, Japanista, Tanskasta ja Englannista. Tietysti. Chatin kieli on englanti, samoin headsetin kautta käydyn puheen. Tajuan hämärästi, että ruuduilla viljellään, taotaan, louhitaan, soditaan ja rakennetaan. Sivilisaatioita rakentuu sielläkin.

Kun 8-vuotias kiteytti kesänsä sanaan "Minecraft" koulun kesäkerrontatehtävässä, ei ymmärtämystä herunut. Vaikka juuri tuo yksi sana oli linssi, jonka läpi hänen koko kesänsä jäsentyi. Turha siinä oli ymmärtämättömille selittää, ei se auttaisi. http://www.minecraft.net/

Kaivaukset

Talo

Kultaa

Kalkkikivilouhoksen jäänteet (isä siirrätti muualle)

Kaikessa kasvatuksessa on tällä hetkellä valtava ongelma se, että vain harva kasvattaja ymmärtää tietokone- ja konsolipelien merkityksen ja niiden sisältöjä. Pelit vain ovat niin tärkeä osa lasten, varsinkin poikien, elämismaailmaa, että jos tätä ja pelien sisältöjä ei ymmärrä, ei ymmärrä lastakaan. Ei lapsen tekemisiä, ajattelua, tunteita tai sosiaalisuutta. Maailma on tässä muuttunut, perusteellisesti ja peruuttamattomasti.

Ja samalla ymmärrän myös opettajia ja muita kasvattajia. Muistan kun itse menin ensimmäistä kertaa  sisään Gamestoppiin. Jokin kylmä väre kiersi selässä. Ja vain siksi että en ymmärtänyt ympäristöstä mitään. En sitä miten pelikaaos oli organisoitu, miten joku saattoi hallita sen levykkeiden määrän, mitä kaikki koodit, nimet ja lyhenteet merkitsivät ja mitä kaiken takana on. Tajusin, että katselen vain pintaa, en ollut sisällä missään enkä pintaakaan hahmottanut. Ja että minulla on paljon opittavaa.

Pojat ovat kärsivällisesti kasvattaneet minua. Hahmotan jo jotain!