Elokuun 25.

Viime vuoden viinimerkintöjen mukaan olin tehnyt valkoisista karviaisista viiniä 4.8. Tänään, 25.8,
keräsin niistä ensimmäisen sadon.

Vuodet vaihtelevat. Nyt ei tullut kriikunoista eikä luumuista kummoistakaan satoa, kirsikka taas ampui taivaalle mahtavan punan. Karviaiset ja herukat ovat aika tasaisia.



Avomaan kurkut jäivät ostojen varaan, vaikka kylvettiin neljässä aallossa. Kesäkurpitsa sentään sinnittelee. Ja chilit ovat toipuneet kylmästä alkukesästä!

Mutta mustaa ryssää sentään 

Ja viimeisen nokkossadon aion kerätä. Elämän onnistuminen perustuu palkkatyöhön, ja ilman tätä puutarhaa ei sitä jaksaisi. Vaikka tai juuri siksi tuo palkkaa antava työ on minun elämäni sisältö. Puutarha on siis osa elantoa. Jos elämä olisi pelkän puutarhatalouden varassa olisi konkurssi jo tullut.

Viimeiset kukat ovat kohta kukkineet. Ja rankkasateet huuhtoneet niiden terälehdet.
Aloitan kohta uuden puutarhavuoden!

Paja, alasin ja ahjo

Tämä hanke oli etenkin Mikun, kuopuksen, junailema. Mutta koko perhe siihen sitten lopulta osallistui.

Isäni kotitalossa Ikaalisten Jyllissä, Majamäessä, on upea, ehjä taatan paja. Ahjoineen, käsin veivattavine porineen, isoine alasimineen. Juhlallinen paikka: pihtejä, rautaa, hiiliä, tuoksuja. Mustaa pimeää, kirkasta valoa, kuumaa hehkua. Ei sähköä. Olen ylpeä, että setäni Antti on ymmärtänyt ottaa sen silmäteräkseen.

Tämän talon yksi pikantti yksityiskohta on autotallin ovenpielessä oleva pönttöuuni. Minäkin olen sillä vertasta lämmittänyt; on aika eri asia hioa ikkunanpokia +5 kuin -15 lämmössä. Ei tarvitse hanskoja.

Miku halusi ostaa alasimen ja se löytyi. Miku halusi palkeet ja ne löytyi. Grillihiiliä oli jo nurkissa. Ja metalliromua. Näin taottiin putket miekoiksi ja naulat luodeiksi.

Jo & M Majamäki, pihdit ja vasara

Ahjo-omena ja onnelliset sepät

Tottakai mietin tuota rauhankasvatuksen näkökulmaakin. Mutta nyt meni käsityötaito edelle.