Isäni kotitalossa Ikaalisten Jyllissä, Majamäessä, on upea, ehjä taatan paja. Ahjoineen, käsin veivattavine porineen, isoine alasimineen. Juhlallinen paikka: pihtejä, rautaa, hiiliä, tuoksuja. Mustaa pimeää, kirkasta valoa, kuumaa hehkua. Ei sähköä. Olen ylpeä, että setäni Antti on ymmärtänyt ottaa sen silmäteräkseen.
Tämän talon yksi pikantti yksityiskohta on autotallin ovenpielessä oleva pönttöuuni. Minäkin olen sillä vertasta lämmittänyt; on aika eri asia hioa ikkunanpokia +5 kuin -15 lämmössä. Ei tarvitse hanskoja.
Miku halusi ostaa alasimen ja se löytyi. Miku halusi palkeet ja ne löytyi. Grillihiiliä oli jo nurkissa. Ja metalliromua. Näin taottiin putket miekoiksi ja naulat luodeiksi.
 |
| Jo & M Majamäki, pihdit ja vasara |
 |
| Ahjo-omena ja onnelliset sepät |
Tottakai mietin tuota rauhankasvatuksen näkökulmaakin. Mutta nyt meni käsityötaito edelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti