keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Pimeä piha

Siellä ne ovat.

Autotalli. Pihasauna (auts, ovi taisi olla auki). Ulkorakennus. Talvesta toipuva vene. Ja kaikki pulkat ja lapiot ja idätysastiat pitkin mäkeä. Siellä ne ovat. Pimeässä.

Pimeä haittaa talonpitoa, kun pitää valoisassa olla töissä. On hullua että ollaan sisällä kun ulkona on valoisaa ja sitten taas sisällä kun ulkona on pimeää. Vain auton valot valaisevat, ison osan vuotta. Nyt kyllä valo voittaa! Valo voittaa pimeyden! Pääsiäinen on kerrankin paikallaan.

Mutta sitä föhniä tai jotain muuta lämpöaaltoa odotellessa: kun sattuisi niin, että sen tullessa ehdin siivota pihan kaikesta lumen alle jääneestä. Kun viime syksyn jokin sääilmiö peitti sen kaiken jonkin työmatkan alle.

Agraarin ja ruraalin yhdistämisen tuskaa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Minkä päivässä ehtii

Toissapäivä, perjantai, meni ihan työnteossa, olikin etäpäivä. Hiukan ehdin.

Eilinen. Meni poikien huonetta siivotessa ja uuden tietokoneen ostoa puuhatessa. Ehdin,mutta jäi molemmat kesken.

Tänään, sunnuntai, lepopäivä. Siivoukset loppuun, myös kasvihuoneen, ja klapin lyöntiä hiukan liikaakin, kroppa soi ja vinkuu.Ehdin sen minkä ehdin.

Niin mielettömän paljon pitäisi ehtiä, eikä kuitenkaan ehdi. Olen lopettanut aikatauluttamisen, mutta talo piha pojat katti - ja myös itse - vaativat tulosta. On ehdittävä. On tultava valmistakin. Kylvää taimia, hoitaa taimia, siivota talvea, valmistella kevättä, leikata, haravoida, kuvata,  -ja lopulta pitäisi ehtiä levätä.

Arvaan, tai ajattelen. Kyllähän tuon voisi jättää väliin, muuttaa kerrostaloon, erota, ostaa pojille pizzaa tai hamppaa kun harvoin nähdään. Ja tehdä yksin kävelyitä, joilla ihailisi omakotitalossa asuvien hienoja pihoja, kauniita taloja ja niiden pihoilla telmiviä lapsia.

Tiedän valintani.