Toissapäivä, perjantai, meni ihan työnteossa, olikin etäpäivä. Hiukan ehdin.
Eilinen. Meni poikien huonetta siivotessa ja uuden tietokoneen ostoa puuhatessa. Ehdin,mutta jäi molemmat kesken.
Tänään, sunnuntai, lepopäivä. Siivoukset loppuun, myös kasvihuoneen, ja klapin lyöntiä hiukan liikaakin, kroppa soi ja vinkuu.Ehdin sen minkä ehdin.
Niin mielettömän paljon pitäisi ehtiä, eikä kuitenkaan ehdi. Olen lopettanut aikatauluttamisen, mutta talo piha pojat katti - ja myös itse - vaativat tulosta. On ehdittävä. On tultava valmistakin. Kylvää taimia, hoitaa taimia, siivota talvea, valmistella kevättä, leikata, haravoida, kuvata, -ja lopulta pitäisi ehtiä levätä.
Arvaan, tai ajattelen. Kyllähän tuon voisi jättää väliin, muuttaa kerrostaloon, erota, ostaa pojille pizzaa tai hamppaa kun harvoin nähdään. Ja tehdä yksin kävelyitä, joilla ihailisi omakotitalossa asuvien hienoja pihoja, kauniita taloja ja niiden pihoilla telmiviä lapsia.
Tiedän valintani.
minä en ole tainnut ehtiä tänään mitään. ja asun sentään kerrostalossa. mutta valintoja on elämä täynnä ja omat on tiedettävä. tää tykkää tästä kirjoituksesta ja blogista.
VastaaPoista