Vieraalla maalla

Katson kotiani hiukan vieraana.

Nurmikko on kasvanut, ei se ole se nurmikko jonka jätin. Osa taimista on kuollut, niin oletinkin. Keittiö on siisti, vaikka astianpesukoneen korjaaja ei ole vieläkään käynyt. Ainakin niin siisti, kuin kaksi poikaa sallii.

Vaatteita on tullut lattioille lisää. No, kertonee, että niitä on pesty. Eivät vaan kovin kauaa pysy tuolla puhtiaina. Eteisen suursiivous näkyy edelleen, humpra farrallallallaa. Melkein kaikki kenkäni, paitsi matkalla olleet,  ovat hukassa.

Kissa kiipesi syliin kun yöllä tulin, kehräsi ja käpertyi. Vaimokin heräsi, samoin kuopus aamukertoman mukaan. Nukkua en oikein osannut, ei matkan jälkeen osaa. Kun olin poikien kanssa kahden iskivät ne kiinni ja en hennonnut lähteä mihinkään, tai mentiin sitten yhdessä. Pihalle, kauppaan, nettiin, jääkaapille.

Olin poissa neljä päivää. Mitähän pidempi poissaolo merkitseekään, kaikille?

Paratiisin kaipuu

Ertyisesti työatkalla huomaa kuinka hienon kodin on luonut. Nyt olen Roomassa, konferenssissa.

Mutta OK. Kotona puutarha on uuvuttavan iso. Talossa liikaa tavaraa ja sekin kaikki  ... hmmm epäjärjestyksessä. Ihmiset ovat välillä suorastaan hankalia. Autokin on korjaamolla.

Mutta että tämä istuminen. Ja jos ei istuta niin gruppamatkaillaan. Kuka haluaa jonnekin ja toinen jotakin, kolmatta odotetaan. Ja loput valittavat. Tai sitten vaan istutaan. Ja kirotaan kun jotkut nörtit pistävät kolme laitetta yhtäaikaa salin wifiin ja tukkivat liikenteen sitä monistamalla. Vähän kuin kotona, kun esikoinen valloittaa pleikkakolmosellaan kaikki 40 megaa. Missä kauppaan lähtemiseen voi kulua 30 minuuttia kun sovitaan mihin, kuka ja mitä lopulta ostetaan.

Jasmikkeen tuoksu leviää ilmaan, rhodot kukkivat ja 1. kirsikan raakileet kasvavat 2. pihan aprikoosipuun hedelmät putoavat kypsinä maahan. Valitse loppu itse.

Mutta paratiisiin kuuluisi kyllä kissa.

Keskiluokkaan taipuvainen

Ilta grillillä. Possua, herkkusieniä pekoniin käärittyinä, halloumia. Tomaatteja. Perhe söi, joskin kaverit ja ennen kaikkea verkkopelit häiritsivät aikatauluja. Mutta loppuilta kissan kanssa kasvihuoneessa tasasi elämää.

Aamummalla vuohenputket, nuo pyhät kevään ensimmäiset vihreät. Ne valtaavat kaiken. Ajoin silloin jämerällä siimaleikkurilla pahimpia nuppuvarsia. Että edes ilmalisäys pysyisi kurissa, maan alle voin mennä vain rajallisesti. Tämä puutarha vie minun aikani, mutta ehkä on se mistä saan ajatukset tai ajatukset saavat minut. Ajatusten, paikan ja ajan suhde on vaikeasti määriteltävää

Ja volvon turbo oikkusi. Ajoin auton merkkikorjaamon pihaan, pudotin avaimet laatikkoon ja tulin kotiin 24-vaihteisella maastopyörällä (ja nyt jää kertomatta, että mukaan tuli tuo 8-v joka sekavalla ajotyylillään oli aihettaa meille kymmeniä törmäyksiä ja lopulta kun kirosin meinasi pysäyttää koko matkanteon).

Keitin espressokeittimellä quatropresson valmiiksi aamuksi ja tilasin taksin, 05:30.

Keskiluokkainen isä lähtee Roomaan, työmatkalle.