Piha tuli kesään

Klo 17:06. Heinäsirkka siristeli.  Kyllä, näin vanha kuulo ei valehtele.

Heinäsirkasta ei ole kesään ollenkaan, se vaan unohdettiin mainita, hyönteinen kun on.

On muutama muukin kesän merkki: pojat puussa, naapuri käynnisti moottoripyörän, toinen moottorisahan. Kissa ei tiedä ollako vai nukkua. Kaipasin shortseja ja t-paitaa, niinpä etsin, huomisen varalle.

Mieli alkaa kulkea kohti kesää. Konferenssimatkoihin, työtehtäviin ja lomien ennustamattomuuteen. Työ menee loman edelle. Mutta myös lomamatkoihin, lomatöihin ja säiden ennustamattomuuteen. Pojat menevät taas kaiken edelle.

Tästä voisi ennustaa, että talonmaalaus ei paljon etene, puutarhaa hoidetaan kun se sopii ja kasvihuoneesta saadaan kulhollinen tomaatteja, niiden rucolakulhojen lisäksi. Ja kesäkurpitsan ja pavun ja herneen... ja karviainen ei ole koskaan pettänyt, eikä tyrni.

Enkä nyt mene noihin hedelmäpuihin.

Enteilevä kevät

Ulkona sataa. Kylmiä, isoja pisaroita. Napsuttavat kattoon ja avoimen terassin lattiaan, katuun ja tukasta ohenevaan päälakeen. - No lumet sulavat.

Ikkunalaudat, pöydät ja penkit täyttyvät kylvölaatikoista ja esikasvatuslavoista. Tämä on vuoden ahdasta aikaa. Kesää ei voi vielä siirtää ulos, mutta kevättä voi enteillä sisällä. Tämä vuodenvaihe meillä oli pitkään poissa: ensin kolmevuotias kaatoi kaiken päälleen, sitten viisivuotiaana nyppi kaiken irti. Sitten tulikin toinen kolmivuotiaaksi ja toinen kahdeksanvuotiaana ajoi pyörällä penkeissä. Kunnes toinen tuli viisivuotiaaksi... Nyt on vain kissa, se haluaa nukkua taimikoilla ja kaivaa multaa. Mutta pojat odottavat kasveja! (Ja tappelevat niin loputtomasti, juuri sovittelemasta tulin, lastenhuoneen lattia meni pesuun....)

Ja sitten nuo kesäkukat, vihannekset ja juurekset. Eiväthän ne ole rationaalisia. Pelkkää ylellisyyttä, saman saisi kasvattamattakin kesällä ja syksyllä halvalla. Yrttejä ehkä ei, niihin panostaminen tuo jotain, vaikka niitäkin saa edullisesti. Mutta ehkä tässä on jotain samaa kuin humanistisessa koulutuksessa.

Arvoja ei voi mitata, ei rahalla eikä ajalla.

Paljastuksia

Vasaroita. Moukari. Moska. Kasoittain lautoja. Styroksia. Lapioita kuokkia letkuja vesipyssyjä palloja frisbeitä mailoja. Pudonneita omenia.

Paljastuksia.

Kuin dekkarissa. Miksi tämä on viety tänne? Kuka on koskenut tähän viimeksi? Kenelle tämä annettiin ennen sen katoamista? Kenen vastuulla ovat polkupöyrän pumput? Miten pulkka voi olla aidan alla, miten kylvölaatikko vesialtaassa? (Joskin tuo vesiaihe on vielä kehitteillä, monttua kyllä jo on, kun sattui olemaan kaivinkone pihassa.)

Sulava lumi ja puuttuvat lehdet ja nurmikko paljastavat minut. Nyt jokainen ymmärtää, miksi olen istuttanut aidan viereen pusikkoa, miksi pihamme on kuin salainen puutarha. Eihän tämä olekaan valmis talolehden jutuksi. Voihan räkä! Kesällä tämä oikeasti näyttää kukka-, marja- ja hedelmäparatiisilta.

Siivosin siis pihaa, partitiivi on harkittu. Mutta sen jäkeen pojat leikkivät siellä kavereineen onnellisina cowboyta ja lännen valtaamista. Toivottavasti joku ehti kurkata tänne sen pienen, katoavan hetken aikana.