Vasaroita. Moukari. Moska. Kasoittain lautoja. Styroksia. Lapioita kuokkia letkuja vesipyssyjä palloja frisbeitä mailoja. Pudonneita omenia.
Paljastuksia.
Kuin dekkarissa. Miksi tämä on viety tänne? Kuka on koskenut tähän viimeksi? Kenelle tämä annettiin ennen sen katoamista? Kenen vastuulla ovat polkupöyrän pumput? Miten pulkka voi olla aidan alla, miten kylvölaatikko vesialtaassa? (Joskin tuo vesiaihe on vielä kehitteillä, monttua kyllä jo on, kun sattui olemaan kaivinkone pihassa.)
Sulava lumi ja puuttuvat lehdet ja nurmikko paljastavat minut. Nyt jokainen ymmärtää, miksi olen istuttanut aidan viereen pusikkoa, miksi pihamme on kuin salainen puutarha. Eihän tämä olekaan valmis talolehden jutuksi. Voihan räkä! Kesällä tämä oikeasti näyttää kukka-, marja- ja hedelmäparatiisilta.
Siivosin siis pihaa, partitiivi on harkittu. Mutta sen jäkeen pojat leikkivät siellä kavereineen onnellisina cowboyta ja lännen valtaamista. Toivottavasti joku ehti kurkata tänne sen pienen, katoavan hetken aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti