Siis jätesäkit, nuo omakotiasujan uskolliset seuralaiset. Korvaamttomat ystävät ja huonon omantunnon aihettajat.
Ne lähtivät autotallin edustalta.
Niitä siihen koko syksyn raahasin, nurkista keräsin romua ja rikkinäistä. Osan työnsin säkkiin sydän verta vuotaen, osan helpotuksesta puhkuen. Osaa epäröin, kai vieläkin. Mutta sinne menivät, kasa kasvoi ja lopulta peitti maan. Ja kasan peitti lumi, armeliaasti. Tuli joulu ja uusivuosi, tuli pääsiäinenkin. Ja mones päivä. Kasa pysyi lumen alla.
Mutta sitten lensivät paikalle västäräkit. Ja jätesäkkikasa huusi olemassaolollaan. Ohikulkijoiden katseet kääntyivät. Koiratkin katsoivat. Odotin kirjettä kaupungilta: "Pihallanne oleva kaatopaikka vaarantaa...
Korjasin peräkärryn ja nyt ovat säkit kaatopaikalla. Mennyt on mennyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti