Nyt päätimme mennä nk. puutarhavajaan, se on pihasaunan vieressä oleva betonilattiainen hassu kapea tila. Kun muutimme tänne 11 vuotta sitten, tein tuosta vajasta täydellisen: jokaisella työkalulla ja välineellä oli oma paikkansa, viehättävät 1900-luvun alun kaapit täyttyivät ei-niin-usein-tarvituista keittiövälineistä. Vajan perällä oli siististi kokojärjestyksessä kukkapurkkeja ja laskostettuja kasviharsoja. Ihan perimmäisenä oli ne muuttolaatikot, joita ei vain jaksanut purkaa, siististi pinottuna.
Esikoinen kasvoi 4-vuotiaaksi ja vaimo oli sidottu kuopukseen. Neljävuotiaan teholla vaja muuttui kaaokseksi. Siivosin, ja seuraavan työmatkan aikana taas. Kolmatta kertaa en enää jaksanut. Kaikkien näiden vuosien ajan vajaan on heitelty tavaraa ovelta, kävelemään siellä ei ole pystynyt. Olen aina nopeasti sulkenut oven, samoin mieleni.
Lähimpänä ovea kaiken rojun alla oli vuoden 2001 puhelinluettelot. Ne oli varmaan nostettu vuonna 2003 odottamaan kierrätykseen viemistä. Matka eteni vuosi vuodelta taaksepäin. "Mitä ihmettä me oikein ajateltiin kun tuotiin tämä tänne" ehjästä teesihdistä ja sen alusesta. Esimerkiksi. Ja nyt siivotessa pojat eivät häirinneet työtä kertaakaan.
Koko ajan tuntui siltä, kuin olisi vasta hetki sitten herännyt syvästä unesta, havahtuisi todellisuuteen ja nostaisi päätään masennuksesta. Muisto siitä, kun joskus oli jaksettu järjestää kiinalaiset vihreät teet, merkitä ja pakata ne huolella oli kuin toisesta elämästä. Mutta sieltä syvältä ne teet löytyivät, kuten Helvi-tädin perintöalpakat. Ja jugurttikone. Ja hieno aito ikonimuna, Neitsyt Maria. Luulin sen vain hukkuneen. Päässä humisi lento kymmenen vuoden taakse, siihen optimismiin, intoon ja iloon, uudesta hienosta vanhasta talosta, jonka vallassa tehtiin alkuvaiheen remonttia.
Sieltä perältä löytyi myös minulle rakas amppeliruukku, sininen. Se oli roikkunut ulko-oven vieressä täynnä sinisiä orvokkeja. Nyt se löytyi pohjasta murtuneena, oli jäänyt sinä samana syksynä kahdeksan vuotta sitten ulos ja jäätynyt. Minähän sen olin ulos jättänyt ja sitten sinne vajan perälle kätkenyt. Voimat olivat loppuneet.
Korjasimme sen liimalla vaimon kanssa yhdessä.
