Autoradio ja lestadiolaisuus

Saukkolan kohdalla, kohti Turkua,  asemat himmenivät, mutta Suviseuraradio, lestadiolaisseurojen kesätapahtuman radio Lammilta löi läpi. Kokeilkaa tätä: http://www.suviseurat.fi/2012/fi/seuraradio/

Ja minulla aivot jyskäsi:
Kielen merkityksettömyys, vain sen konnotaatiot.
Kielen regressoivuus, vain sen pelottavuus.
Kielen rajaavuus, vain sen houkuttavuus.

Jaettu kielipeli on huima kokemus, vaikka en ollutkaan jakajana. Mutta pystyin sen aistimaan. Lasten kitinästä, puhujan tauoista, intonaatiosta. Elämäkin voisi olla jaettua jos emme olisi niin irrallaan. Ja silti puutarhassa pyrin saamaan kasvien juurille tilaa, irrottamaan ne toisistaan, jotta ne voisivat kasvaa. Kasvu vaatii tilaa ja samalla kasvun turvallisuus läheisyyttä. Istuta siinä!

Sitten puhuja alkoi puhua netistä, hienosti ja ymmärtävästi, samalla kriittisesti. Sana netti oli samalla uusi ja samalla vanha. Hienosti käytetty. Ymmärsin että olen ollut diskurssin ytimessä.

Mutta radion kenttä heikkeni ja ääni katosi.

Sopivasti villiintynyt

Ystäväni käveli paihallamme ja sanoi: "Sopivasti villiintynyt!". Se oli kauniisti sanottu.

Ainoa ongelma on, että taistelen tuota villipuutarhaa vastaan kesäpäivittäin. Ruohonleikkurilla, oksasaksilla, siimaleikkurilla, moottorisahalla. Ja silti kaikki näyttää "sopivasti villiintyneeltä".

Puutarha on puutarhurin aivojen kopio. Siellä on se nurkka mihin jätteet kaadetaan maatumaan ja unohtumaan, missä kukat kukkivat iloa ja salaatti kasvaa satoa. Kenttä, jossa voi juosta ja penkki millä levätä. Ja tietysti huvimaja, syreenimaja, riippukeinu, uima-allas, ulkofuton ja aamuparveke. Ja sitten kokonaisuus näyttää puutarhurin omilta aivoilta.

Vaimo on kysynyt minulta ainakin 6 000 kertaa onkä hän nätimpi tukka kiinni vai auki. Enkä vieläkään osaa vastata.

Olen siis sopivasti villiintynyt.