Ulkona sataa. Kylmiä, isoja pisaroita. Napsuttavat kattoon ja avoimen terassin lattiaan, katuun ja tukasta ohenevaan päälakeen. - No lumet sulavat.
Ikkunalaudat, pöydät ja penkit täyttyvät kylvölaatikoista ja esikasvatuslavoista. Tämä on vuoden ahdasta aikaa. Kesää ei voi vielä siirtää ulos, mutta kevättä voi enteillä sisällä. Tämä vuodenvaihe meillä oli pitkään poissa: ensin kolmevuotias kaatoi kaiken päälleen, sitten viisivuotiaana nyppi kaiken irti. Sitten tulikin toinen kolmivuotiaaksi ja toinen kahdeksanvuotiaana ajoi pyörällä penkeissä. Kunnes toinen tuli viisivuotiaaksi... Nyt on vain kissa, se haluaa nukkua taimikoilla ja kaivaa multaa. Mutta pojat odottavat kasveja! (Ja tappelevat niin loputtomasti, juuri sovittelemasta tulin, lastenhuoneen lattia meni pesuun....)
Ja sitten nuo kesäkukat, vihannekset ja juurekset. Eiväthän ne ole rationaalisia. Pelkkää ylellisyyttä, saman saisi kasvattamattakin kesällä ja syksyllä halvalla. Yrttejä ehkä ei, niihin panostaminen tuo jotain, vaikka niitäkin saa edullisesti. Mutta ehkä tässä on jotain samaa kuin humanistisessa koulutuksessa.
Arvoja ei voi mitata, ei rahalla eikä ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti