Alkuiltapäivään mennessä olen ehtinyt käyttää yli kolmeakymmentä eri työkalua, työstää niillä puuta, muovia ja metallia. Olen kiinnittänyt putkea ruuvipenkkiin, puuta höyläpenkkiin. Terää poraan ja terää sahaan. Putkea toiseen ja puuta posliiniin. Eikä ihan valmista ole vieläkään tullut, kun pitää mennä ennen rautakaupan sulkeutumista etsimään 10 mm helmiä, ja jos ei löydy niin sitten helmiliittimiä.
Olen oppinut ihan hirveästi, rautakaupassa en myyjää tarvitse tai sitten osaan pyytää ihan täsmällisillä nimikkeillä, paremmin kuin myyjät usein. Tiedän melkein aina mihin mikäkin nippeli kuuluu tai mitä milläkin vempaimella tai vipstaakilla tehdään. Minua ihan himottaa ajatus tehdä omin käsin seinä: pystyttää runko, levyttää, tiivistää ja ihailla. Turhauttaa, että ei ole enää yhtään kylpyhuonetta kaakeloitavana.
Ainoa mikä joskus tökkii on putket. Ne eivät jousta, niihin ostaa aina väriä osia ja lopulta ne kuitenkin vuotavat. Ja taas kiristellään. Mutta niistä huolimatta:
Olen onnellinen omakotitalon omistaja.
Olen sitä mieltä että olet harvinainen tapaus.
VastaaPoistaKun et puhu köhästä, vuotavista silmistä, lasten flunssista, vaimon bronkiitista etkä julista myöskään sahanneesi millään vempeleellä jalkaasi tai mitään. Ei tippaakaan hometta talossa!
Mikäs teidän on siinä ollessa. Kun aattelee sitäkin, että ruoho ja puut humisevat ja kasvavat ihan itsestään...