Pihan poikki

Pihamme poikki, koko pihan yli kulkee polku. Kävelen sitä tuhansia kertoja vuodessa, talosta autotalliin, huvimajaan, halkovajaan. Marjapensaisiin, kasvihuoneeseen. Siitä poikkean kasvimaalle ja syreenimajaan. Saunaan ja varastoihin.

Sitä polkua on tunnettu: raivoa, rakkautta; uupumusta, iloa; uskoa, epätoivoa; voimatomuutta, uhoa. Kesällä juosten kuumaa pakoon, talvella jäätävyyttä. Kevällä liukasteltu, syksyllä kirottu pimeää. Sitä samaa polkua.

Sitä polkua on katseltu. Vieressä kukat ja pensaat. Piha ja pihapuut.

Yhdelle polulle mahtuu paljon.