Kasvari ja kasteluvesi

Tänään herätettiin talviunesta kasvari.

Siihen tarvittiin muutama kuutio vettä, pari orastavaa villirucolan nousua ja pussi samaisen siemeniä, kuten myös sileälehtipersijan ja korianterin. Kasvari on päässyt hiukan huonoon hoitoon, mutta yritän petrata. Suurin vaikeus sen hoidossa on, että kun alan lappaa sinne vettä letkulla keksivät pojat heti vesisotaleikin. Niin kävi tänäänkin.

Yksi hieno piirre tässä perinneasumisessa on pihakaivo. Se on perinteinen rengaskaivo, sen päällä on pieni kaivohuone vinsseineen, ketjuineen ja ämpäreineen. Huimaa on kaivon syvyys, 11 metriä. Nyt nostan sieltä veden venäläisellä uppopumpulla. Mutta aina mietin, mitä on ollut olla sitä kaivamassa: syvällä, kylmässä ja märässä, rengas renkaalta alemmas kaivoa pudottaen. Maata ämpärillä ylös vinssaten. Ei sujuisi minulta, mutta nyt kaivo on ehtymättömän ja hinnattoman veden lähde. Ja se vesi on hyvää! Hyödyn sukupolvia sitten tehdystä työstä, ansiotta.

Tuo kaivo on osa salaista kriisisuunnitelmaani, kuten myös maakellari ja sinne talosta vievä tunneli, puulämmitys ja puuhellat, omenapuut ja kasvimaa, pihasauna ja trangiat sekä villasukat ja kissa.