Pakko ruotsia oppia?

Esikoisella alkaa kouluruotsi ensi syksynä. Sitä on surtu kohta vuosi.

Minä käytän kotona aina välillä ruotsia. Siksi, että se on melkein kuin suomea, ja silti ajattelen eri näkökulmasta. Haluan ajatella eri näkökulmista. Meille tulee HBL, ainoa lehti joka tulee ja tulee siksi että appi tilaa sen meille. Ja luen sen, luin jo silloin kun se ei ollut ainoa. Kuuntelen vegaa ja ekstreemiä, autossa. Luen dekkareita, alunperinkin niin kirjoitettuja, ruotsiksi.

Esikoinen saa raivarin jos kuulee sanankin ruotsia. Koko kaveripiiri on päättänyt olla oppimatta sitä. Takuuvarmasti. Jos auton navigaattorin vieno naisääni kerto mihin mennä - ruotsiksi - niin navigaattori tulee raivon kohteeksi. Jos minä erehdyn möreästi dialogiin navigaatorin kanssa - ruotsiksi - niin siitä ilo irtoaa. Kengät lentelee ja ajo päätyy navigaattorin ohjeista piittaamatta penkereelle.

Kerroin esikoiselle suunnitelmastani:
- Ostan huippuhalpoja radioita ja piilotan ne ympäri taloa tosi hyvin. Ja kaikki säädän ruotsinkielisille asemille.
- Otan sähköt pois pääkatkaisimesta, vastasi.
- Sitten menee myös tietsikat ja netti.
- Pahus
- Etsin ne radiot ja tuhoan.
- Mutta sulla menee etsimisessä kymmeniä tunteja ja koko ajan kuuntelet ruotsia.
- Pahus. Sammutan sähköt ja etsin ne.
- Miten sä ne löydät jos niistä ei tuu ääntä.
- Hemmetin vittumainen suunnitelma.

Ja sitten varoitin, että jos se löytää oikein nätin ja kivan tytön, joka puhuu ruotsia niin mitäs sitten. 12-vuotias ei vastannut mitään.