Myös kirveessä on jotain voimaannuttavaa. Pieninkin voimin saa paljon aikaan, pojat tykkäävät veistää kirveellä ja isomummu löydettiin kuolleena klapikasan vierestä, kirves kädessä. Aamukahvi kun piti keittää puulla ja joskus sitten yli 90-vuotiaan klapi on viimeinen.
Mootorisaha vaatii herkkää kättä, tarkkaa silmää ja hyvää motoriikkaa. Siinä on tanssia, tanssia pölkkyjen kanssa. Ja eikö se ole suloisuutta? Ehkä hiukan rujoa, mutta kuitenkin?
Kevään viimeiset puulämmitykset menevät muistoilla. Muistan kun tuokin puun löin lopulta halki, tuo oli paha loppuun asti ja tuo meni silpuksi ihan itsestään. Tuon pinosin kasan päähän tueksi ja tuo oli kaunis. Ja noista on jo kaksi vuotta.
Puulämmitys torjuu dementiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti