perjantai 16. maaliskuuta 2012

Monivuotinen

Kun lapset olivat ihan pieniä tai jo riiviöitä päätin, että puutarhassa pitää olla paljon monivuotisia kasveja. Ja todellakin yli satavuotiaassa puutarhassa niitä riitti. Istutin lisää! Minulle riitti että karsin, leikkasin ja hallinnoin kasvua. Niitä ei nelivuotias nyhdä juurineen maasta!

Kuljin taas kaupan siemenhyllyjen ohi, tai no, pysähdyin. Haluan yksivuotisia kukkia, papuja, juureksia. Haluan kylvää. Nyt ja suoraan maalle. On kai tullut aika kunnostaa kasvimaata. Tehdä tilaa yhden vuoden elämälle. Saada huvimajan pöydälle leikkokukkia. Ja krassiruukku.

Parasta vanhassa puutarhassa on sen monivuotisuus. Sinne on mahtunut montaa: yltäkylläisyyttä, ylellisyyttä, köyhyyttä, puutetta ja laiminlyöntejä. Siellä näkyy ihmisen monivuotisuus.

Silti rakkain on majesteettinen lavia, puutarhan nurkassa kasvava ikivanha omenapuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti