perjantai 11. toukokuuta 2012

Haaveita lapsena

Kyllä. Myönnän.

Lapsena haaveilin, että asuisin aikuisena Hämeenpuiston varrella Tampereella, tilavassa kerrostaloasunnossa, jossa asumisen välttämättömyyksistä huolehtisi talonmies.

Päätelkää itse, miten tuo toteutui.

Mutta haaveilin myös laitteesta, joka tarkistaisi koko ajan kirjoittaessani onko kirjoituksessa kirjoitusvihreitä, sanasokea kun olen. Tai  joka muuttaisi puheeni kirjoitukseksi. Laitteesta, johon voisin näpytellä numeroita ja laskutoimituksia ja joka sitten hoitaisi laskemisen.

Tai laitteesta, johon olisi koottu kaikki maailman tieto ja josta sen helposti vain avainsanan kirjoittamalla saisi. Ja siinä laitteessa (tämän keksin vasta lukiossa) olisi systeemi, joka antaisi tiedon luotettavuudelle arvion. Ja tietysti laitteesta, johon olisi koottu kaikki maailman kirjat luettaviksi.

Sellaista laitetta, jossa olisivat ystäväni tai josta saisin ystäviä en osannut haaveilla.

Nyt asun monien haaveilemassa talossa. Ja moni haaveistani on toteutunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti