Tuossa se rötköttää, Johanneksen sylissä. Lepää.
Kissa, Efraim, on ollut talven sisällä. Mutta nyt aamuparveke toi houkutuksen:
Talossa on parveke toisessa kerroksessa. Sinne paistaa aamuaurinko, niin usein kuin paistaa. Keväästä syksyyn, lämpimästi. Kaffelatte siellä on hyvän päivän aloitus.
Efraim, on löytänyt kanssani sinne. Olemme kahdestaan kuunnelleet lintuja ja Efraim on kierrellyt kaidetta, kattoja ja parvekkeen reunoja. Mutta nyt sitä ei sisään saatu. Oli itsepäinen ilme.
Söi sitten ilta-aterian kyljellään, lattialla maaten. Antoi ottaa syliin aika helposti, luumupuun alta. On kai kunnossa, kun ei linkuta ei laahaa. Mutta syliin haluaa.
Minä en hyppäisi viittä metriä alas. Ehkä se tuli kuitenkin paloportaita.
Voi näitä houkutuksille ahneita. Kissalla on näemmä kissan metkut... ja onneksi muutama varahenki.
VastaaPoistaMyös meillä kitketään vaahteroita, keväästä syksyyn ja taas. :)
Poista